Yrittäjän ytimessä -blogikirjoitus, julkaistu yrittäjät.fi-sivustolla

Normiviidakossa harvennushakkuut

Lisännyt: MariMaier 08. kesäkuuta, 2016

Kotomaamme lakeja ja sääntelyä tarkastellessa voi luulla suomalaisten erityisesti rakastavan kaikkea sääteleviä normeja – niin paljon meille niitä on vuosien varrella kertynyt. Osa on EU:n sanelemaa,  mutta valtaosa niistä on meidän omaa luomustamme. Yhteiskunnassa tarvitaan toki tietyt pelisäännöt, mutta joustamaton ja liiallinen sääntely on muuttunut käytännöllisen toiminnan esteeksi.

Turhilla rajoitteilla estetään hyvien ajatusten toimeenpano ja pahimmassa tapauksessa uusien yrityksien ja työpaikkojen syntyminen. Jos yrittäjä uskoo palvelulleen olevan kysyntää tai hän haluaisi pitää vaikka talviterassia, pitäisi toimintaa pystyä testaamaan ilman soittorumbaa, lukemattomia lupahakemuksia ja näennäisiä kieltoja.  

Normien harvennushakkuut onkin jo aloitettu. Sipilän ensimmäinen hallitus on ottanut selkeäksi tavoitteeksi turhan sääntelyn vähentämisen ja byrokratiaviidakon raivaamiseen ryhdytty toden teolla. Vuoden aikana on jalkauttu kansalaisten ja yrittäjien tapaamisiin kuuntelemaan terveiset turhauttavista säädöksistä ja viety eteenpäin korjattavia normeja ministeriöihin valmisteltavaksi. 

Jos joku aikoinaan säädetty normi on käytännössä osoittautunut ongelmalliseksi, on oltava valmiutta purkaa se. Vedän Keskustassa yritystoiminnan ja investointien normienpurkua koskevaa työryhmää, josta tähän mennessä olemme laittaneet ministeriöihin yli 40 purkuesitystä. Kaikista teemaryhmistämme esityksiä on toimitettu eteenpäin yli 200. Osa näistä onkin jo toteutettu, kuten helpotettu tienvarsimainontaa, suoramyyntiä ja kesäkahvilatoiminnan aloittamista. Ministeriössä on käsittelyssä esityksemme yrittäjän perheen sosiaaliturvan korjaamisesta sekä julkisten toimijoiden ja yritysten toimintakriteerien yhdenvertaistamisesta esimerkiksi hoivapalveluissa.

Yhtenä isona kokonaisuutena haluamme yksinkertaistaa myös lupakorttijärjestelmiä. Korttien tarkoituksena on ollut alun perin varmistaa ja helpottaa työturvallisuuslainsäädännön noudattamista. Lopputuloksena järjestelmästä on vuosien varrella kuitenkin muodostunut lukemattomine kortteineen ja koulutuksineen sekava kokonaisuus.

Vaikka lupakortit eivät ole lakisääteisiä, on niistä tullut toimialojen sisällä normeja, joita ilman on hankala toimia. Lisäksi kunnat asettavat omia vaatimuksiaan ja työsuojelutahot tukeutuvat valvonnassaan alan vakiintuneisiin käytäntöihin. Työntekijöiltä vaaditaan kuitenkin lupakortteja, jotka eivät tuo itse työhön lisäarvoa. Lisäksi kortteja on uusittava jatkuvasti tuoden merkittävän lisäkustannuksen työnantajalle. Tähän on saatava muutos. Koulutusten päällekkäiset sisällöt, sovellettavuus sekä toteutustapa on uudistettava.

Vaikka normiviidakkoa on jo harvennettu, on raivaussahalle vielä paljon hommia. Myös uusia lakeja säädettäessä on jatkossa oltava kriittisempi niiden vaikutuksille käytännön toimintaan. Päättäjiltä tarvitaan tässä työssä rohkeutta ja määrätietoisuutta.

Hyviä ideoita syntyy ja oma-aloitteisuus kasvaa, kun ihmiselle annetaan vastuuta ja vapautta. Oikein kohdennetulla sääntelyllä annetaan kasvutilaa luovuudelle, yrittäjyydelle ja työnteolle. Näitä Suomi juuri nyt tarvitsee. 

 

Jaa tämä sivu: