Kannanotto 5.12.2014

Suomella vielä opittavaa

Lisännyt: MarisannaJarva 05. joulukuuta, 2014

Olen saanut viime viikkoina osallistua koskettaviin tilaisuuksiin, joissa on muisteltu viime sotiamme ja niiden vaiheita. Sotakokemukset ovat vaikuttaneet jokaisen suomalaisen sukuun ja niiden tarinoihin sekä koko yhteiskuntamme kehittymiseen. Historiasta on myös opittava.

Suomalaisten sotilaiden vahvuuksiaolivat hyvä paikallistuntemus ja maastotaidot, johtajien esimerkki ja varajohtajien valmiussekä erityisestisuomalaisten yhteishenki. Kaveria ei jätetty. Myös naiset puolustivat maata. 230 000 lottaa ja pikkulottaa osallistuivat valvonta- ja viestintätehtäviin, tekivätmiljoonia vaatteita ja ruoka-annoksia, sekävapauttivat töistä rintamalle yli 25 000 miestä. Tämä kaikki onnistui, koska naiset olivat valmistautuneet, vaikka sodista ei ollut tietoa.

Nykyään yli puolet Suomen väestöstä ei ole kuitenkaan valmiina poikkeusaikoihin. Naisten yleiset kutsunnat ja valmistautuminen kriisiaikoihin voisi olla viisaan maan tekoja jälleen. Vaikka itse olenkin läpikäynyt varusmiespalveluksen pisimmän kaavan mukaan, ei kaikkien tarvitse saada aseellista koulutusta. Erilaisiin poikkeustilanteisiin valmistava tiivis koulutus antaisi kuitenkin varmuutta selviytyä epävarmoista ajoista.  Sekä miehille että naisillejärjestettävät, ns. tulevaisuuskutsunnat auttaisivat myös konkreettisestinuoria: samassa yhteydessä voitaisiin tarttua myös koulutukseen pääsyn, työnsaannin tai muihin henkilökohtaisiin haasteisiin täysi-ikäisyyden kynnyksellä.

Nykyään pohditaan liikaa, mikä taho huolehtisi maastamme poikkeusaikoina. Tärkeämpää on kuitenkin maan oma valmistautuminen, josturvallisuuteemme tai esimerkiksi luonnonympäristöömme kohdistuisi jokin uhka. Yhteiskunnan on huolehdittava, että jokainen meistä osaisi toimia poikkeustilanteissa niin kotona kuin sen ulkopuolella. Suomessa tulee olla riittävästi puolustuskykyä, ruokaa, energiaa ja asukkaitaniiden tekijöinä koko maassa. Myös palvelut ja päätöksenteko on oltava lähellä, jotta pärjäämme pitkänkin ajan omillamme. Oma varautuminen on pienen maan elinehto ja muiden apu vasta merkittävä lisä.

Tärkeintä kaikesta on kuitenkin maanpuolustustahto, joka riippuu siitä, koetaanko maa puolustamisen arvoiseksi. Pidämmekö jatkossakin kaikista huolta lompakon paksuudesta ja postinumerosta riippumatta? Otammeko heti kopin, jos elämän lähtökohdat ei ole kunnossa vastasyntyneellä? Kannustammeko jokaista löytämään oman paikkansa yhteiskunnassa, tekemään työtä ja kantamaan velvollisuutensa? Annammeko oikeaa apua tarvitsevalle ilman hallintolabyrintteihin eksymistä? Pidämmekö huolta kaikista vanhuksista kerrostaloyksiössä ja mummonmökissä? Jokaisen on saatava kokea olevansa suomalaisen yhteiskunnan täysivertainen jäsen, josta pidetään huolta ja jolla on mahdollisuus myös auttaa itseään.Suomi on turvallinen, hyvä ja toivottavasti meille kaikille rakas maa, jota on syytä puolustaa nyt ja jatkossa. Olemme tämän velkaa niin sodat kokeneille kuin tuleville sukupolville.

Marisanna Jarva
Paltamon kunnanvaltuuston puheenjohtaja
kansanedustajaehdokas (Kesk)

Jaa tämä sivu: